Biokemiallinen Tutkimuslaitos sijaitsi Helsingissä osoitteessa Kalevankatu 56

Kemiantutkimus-Säätiön kasvilaboratorio 

Labratorion henkilökuntaa 1930-luvulla

A.I. Virtanen keskustelee tutkijan kanssa koetuloksista

A.I. Virtanen vastaanotti kemian Nobel-palkinnon kuningas Kustaa Adolfilta Tukholmassa 10.12. 1945 

Kemiantutkimus-Säätiöstä                                    Ravitsemuksen Tutkimussäätiöksi

Kemiantutkimus-Säätiö perustettiin vuonna 1929 A.I. Virtasen aloitteesta tekemään kemiallista ja biokemiallista tutkimusta Suomen maa- ja metsätalouden edistämiseksi. Virtanen työskenteli tuolloin Valion laboratorion johtajana ja halusi keskittää maitotuotteisiin liittyvän tutkimuksen Valion laboratorioon ja muun kemiallisen tutkimuksen omaan tutkimuslaitokseen. Valion laboratorio ja Kemiantutkimus-Säätiö muodostivat yhdessä Biokemiallisen tutkimuslaitoksen, joka sijaitsi Kalevankadulla, Helsingin keskustassa. Biokemia oli tuolloin uusi tieteenala Suomessa ja siihen liittyvä opetus- ja tutkimus tapahtui pääosin Biokemiallisessa tutkimuslaitoksessa  A.I. Virtasen johdolla.

Kemiantutkimus-Säätiön tutkimustoiminta oli laaja-alaista; tutkimusaiheita olivat niin karjanlannan arvo typpilannoitteena, siilin talviuni, tuberkuloosi, vitamiinit ja niiden säilyminen elintarvikkeissa, maissin kasviedellytykset Suomessa, fermentaation mekanismit, bakteeri-itiöt, erilaiset entsyymit kuin lehmien urearuokinta.

Virtasen lempiaiheita oli kuitenkin kasvien "ainevaihto" ja erityisesti biologinen typensidonta. Biokemiallisen tutkimuslaitoksen ylimmässä kerroksessa sijaitsi kasvilaboratorio, jossa tutkittiin palkokasvien juurinystyröiden typensidontaa. Virtasen suurena tavoitteena oli omavarainen typpi- ja rehutuotanto ja typensidontaan liittyvät tutkimukset jatkuivatkin 1960-luvulle asti.

Biokemiallisen tutkimuslaitoksessa jatkettiin myös Virtasen 1920-luvulla keksimien, rehun ja voin säilymistä parantaneiden menetelmien (AIV-rehu ja AIV-voisuola) kehittämistä. Näistä keksinnöistä Virtanen palkittiin kemian Nobel-palkinnolla vuonna 1945. Osan palkintorahoista hän lahjoitti Kemiantutkimus-Säätiölle. 

Virtasen tärkeimmiksi kokemia tutkimusalueita oli kansanravitsemus ja suomalaisten ravitsemustilan parantaminen. Hän toimi 1936 perustetussa Kansanravitsemuskomiteassa ja johti säätiöstä käsin eri väestöryhmien ravitsemustilaa selvittänyttä tutkimusta. Säätiön laboratoriossa haettiin ratkaisuja todettuihin vitamiinipuutoksiin. Virtasen asema ravitsemuksen asiantuntijana vahvistui ja ihmisen ravitsemukseen liittyvät kysymykset muodostivat yhä suuremman osan säätiön tutkimustyöstä.

Vuonna 1980 säätiön nimi muutettiin Ravitsemuksen Tutkimussäätiöksi ja siitä lähtien toiminnan painopiste on ollut ihmisen ravitsemuksessa. Ravitsemuksen Tutkimussäätiö rahoitti 1980-2000 -luvuilla kolmivuotisia tutkimusassistentuureja, joiden turvin nuoret tutkijat tekivät väitöskirjatutkimuksia mm. probiootteihin, maidon komponenttien terveysvaikutuksiin ja ravinnon rasvoihin liittyen. 

Vuonna 2008 säätiön lahjoituksen turvin perustettiin Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ravintofysiologian määräaikainen, osa-aikainen virka.

Ravitsemuksen Tutkimussäätiö toimintaan ovat alusta lähtien kuuluneet  myös erilaiset seminaarit ja symposiumit, joiden tavoitteena on ollut lisätä ravitsemustietämystä Suomessa ja mahdollistaa nuorten tutkijoiden kohtaamiset kansainvälisten huippututkijoiden kanssa. 

Säätiö on vuodesta 1970 lähtien jakanut perustajansa A.I. Virtasen elämäntyön kunnioittamiseksi jaettavaa A.I. Virtanen -palkintoa yhdessä Suomalaisten kemistien seuran ja Societas Biochemica Biophysica et Microbiologica Fenniae -seuran kanssa.

Lähde: Touko Perko, Kalevankadun Akatemia (2009)

Kuvat: Valio Oy:n arkisto